PULITIETOUTTA:


 

 


 




Pulien paimennuksessa ei sinänsä ole mitään eroa muihin työrotuihin; ne syttyvät yksilöinä sen mukaan ovatko jo kulkeneet pidemmän matkan, keräten elämänkokemusta muilta alueilta ja himmennelleet siinä sivussa paimennusominaisuuttaan vai ovatko ne sisäsyntyisesti niin viettirikkaita, ettei aiempi 'lampaattomuus' ole sitä sammuttanut vaan ensikohtaaminen sujuu suorastaan kuin sytyttäisi hehkulampun tämän narupään ylle.

Voisi melkein sanoa, että mitä vilkkaampi puli, sitä suurempi todennäköisyys että paimennus olisi 'oma laji'. Ne keräävät tehokkaasti, pitävät laumaa huolekkaasti koossa ja käyttävät ääntä tarvittaessa marssilauluna tai paineenantoon.Ne eivät pure eivätkä näyki turhaan.
Niillä on vahva pyrkimys tasapainoon.


Mutta!! Niillä on kertakaikkisen huono kunto, ne ovat ikävä kyllä kauniine rastoineen oikeisiin töihin käyttökelvottomia, sillä kokonaispaino koirassa suhteessa sen kokoon on täysikasvuisella, näyttelyrastaisella yksilöllä mahdoton yhtälö työssä. Työkoiraksi hienosti ominaisuuksiltaan sopivan rodun ilmiasu on nykyisin hyvin usein ennenkaikkea sen rajoite, ihmiset eivät valitse töihin pörröpäitä, ne ovat kertakaikkisen mahdottomia hoitaa navetan jäljiltä koti- saati sitten näyttelykuntoisiksi, ne likaantuvat ja takkuuntuvat pyhistä pyrkimyksistä huolimatta jne.
Puli on alunperin monipuolinen, pikkuinen ja näpäkkä työkoira, sen ominaisuudet (pään sisin) ovat edelleen siellä missä pitääkin. Jos kasvatetaan puleja ennenkaikkea sen ihastuttavan luonteen, joissakin tapaamissani yksilöissä jopa aristokraatin kaltaisen itsenäisyyden ja silti hyvin tanakoiden työominaisuuksien innoittamana, on upea näyttelyturkki on paimennustyössä koiralle todellinen rasite ja altistaa sen onnettomuuksille. Jos halutaan keskittyä näihin tositärkeisiin perusominaisuuksiin ja joku haluaa ostaa pulin työkoiraksi, ei pidä paheksua vaan suorastaan kehottaa karvojen lyhentämiseen vuosittain. Muistakaapa vain rotunne ammoiset ajat ja perinteiset käyttötavat; niinhän niille on aiemminkin tehty- ja siksi pitää olla myös ylpeitä näistä 'välimallin' rastakoiristanne.

Todella hauska, yllättävän innoittava puli sopisi niiiiin hyvin monelle pikkutilalle 'täsmäaseeksi' rakastaen työtään!





Teksti: Sinikka Kumpusalmi, Kuttukuun vuohi- ja lammastila